Näin siinä nyt sitten kävi. Tipi jäi tyhjäksi ja ei tule pennuntuoksuista kesää meille:( Neiti ultrattiin varmuuden vuoksi kaksi kertaa, viikon välein, mutta kummallakaan kerralla siellä ei näkynyt yhtään pientä shelttivauvan alkua, valitettavasti:(

Mä olin niin varma! Niin varma, etten edes maksanut kesän agitreenipaikkaa meille. Tipillä ei ole koskaan ennen ollut valeraskauksia, joten olin ihan vakuuttunut tiineydestä kun neidin käytös muuttui niin selkeästi. Enpä arvannut, että pelkkä astutus voi saada koiran hormonitoiminnan noin sekaisin. Mitään aikaisempaa kokemustahan mulla ei astutetuista nartuista ole, joten nyt tiedän sitten tämänkin...Olihan tää pettymys ja harmittaa niin kovin myös Tipin pennunodottajien ja tietysti Eran puolesta. Mutta tällaista elämä on, aina ei asiat mene niinkuin toivoisi. No nyt saan sitten pitää Tipin koko kesän itselläni. Se on kyllä tosi ihanaa<3 Nyt täytyy vaan keksiä jotain muuta kivaa kesäksi. Eilen, toisen ultran jälkeen, Tipi palasi kotiin ja edelleen se on mun mielestä tosi rauhallinen verrattuna normaalin. Se tervehtikin mua suorastaan vaisusti, ei yhtään riekkunut tai edes haukkunut, outoa! Toivottavasti tää valeraskaus nyt pian menisi ohi ja neiti palautuisi ennalleen! Toisaalta valeraskauden myötä siitä on tullut tosi hellyydenkipeä. Aina se on tykännyt kyhnätä kyljessä, mutta nyt vielä normaaliakin enemmän, se on kyllä aika suloista<3

Tänään käytiin Ilsen, Katin, Janin ja koirien kanssa hakuilemassa. Edellisestä kerrasta onkin ihan hirveen pitkä aika, useampi vuosi. Itseasiassa tää oli Tipille eka kerta, niin kauan edellisestä kerrasta on:) Oli tosi kivaa!! Tipikin tajusi homman idean heti ja tokalla haualla neiti oli jo ihan täpinöissään, kun odotti lupaa lähteä etsimään:) Saana ja Sanikin muisti hyvin ja hienosti löytyi kaikki ukot:D Hakuilujen jälkeen käytiin vielä koirakylpylällä uimassa koko kolmikon kanssa. Nythän pääsisi jo luonnonvesiinkin, mutta meillä on Ilsen kanssa kausikortista muutama kerta vielä käyttämättä, joten yritetään saada ne käytettyä ennenkuin kortin voimassaolo menee umpeen. Huomenna töihin ja sit oiskin viikonloppu. Mullakin on normaalista poiketan lauantaina vapaapäivä, joten pitkä viikonloppu tiedossa, ihanaa!!:)

Tää viikonloppu sujahti kyllä niin vauhdilla, ettei tosikaan. Tän piti olla sellanen ohjelmaton viikonloppu, mutta jotenkin sain sen taas ympättyä täyteen menoja:) Mutta kaikki kivoja juttuja, niin mikäs siinä:D

Lauantaina ajelin töitten jälkeen tekemään kevään ekat verijäljet kera Ilsen ja Katin. Oltiin tosi nopsia ja saatiin tehtyä seitsemälle koiralle jäljet 1,5h, hyvä me:) Illasta vielä Saanan ja Tipin kanssa lenkille Vaakkoihin. Kamuiksi saatiin Kati, Jani ja Jippu. Kovasti olisin halunnut Saninkin ottaa mukaan ja Sani olisi niin kovasti halunnut tulla. Sanihan ei ole ontunut enää moneen päivään, mutta kun lääkärin ohje oli, että kevyttä liikuntaa parin viikon ajan, niin tätä noudatamme!

Lenkin karvakorva kokoonpano Saana, Jippu ja Tipi. Kuva Jani Kiri

Vaakkoi on kyllä niin huippupaikka! Ei voi paljoa enää maisemat hienompia olla, ehdottomasti yksi kauneimmista lenkkeilymetsistä ja siihen ihana keväinen ilma kaupan päälle ja polkuja niin pitkälle kuin jaksaa vaan kävellä!! Kyllä kelpasi talsia! 

Tipi ja Saana poseeraa ilta-auringossa. Kuva Jani Kiri

Kuva Jani Kiri

Kuva Jani Kiri

Kuva Jani Kiri

Päivän hyvä työ tuli tehtyä, kun avustettiin karkulais-harjakoira takaisin omistajansa luo, mutta muuten ei partiolaisjoukkiota lukuunottamatta juuri muihin kulkijoihin törmätty:) Laavulla käytiin grillaamassa makkarat, on se jännä, miten makkara voi maistua niin paljon paremmalle luonnon helmassa;)

Pala villiä luontoa...Jani sai napattua kuvan kun pantakarhu kohtasi suden;D Kuva Jani Kiri

Matkaan lähdettiin puoli kuuden aikaan ja takaisin autoilla oltiin yhdeksän jälkeen, et koko ilta siellä meni, mutta kuvaa oli!! Kiitos Katille, Janille ja Jipulle mahtavan mukavasta illasta:)

Sunnuntaina meillä olisi ollut Sanin kanssa vuoden eka tokokoe, joka nyt sitten peruuntui tuon kipulääkekuurin takia. Ajeltiin kuitenkin Saniaisen kanssa paikan päälle kannustamaan Mikaelaa ja Taoa. Kokeen jälkeen pidettiin vielä pienet kimppatreenit siellä tuomarinkartanon nurmella. Sanilla oli ihan hurjan kiva vire ja tekemisen meininki, jäi tosi kiva fiilis:) Ja oli ihan huisan kiva nähdä Mikaelaa ja Taoa pitkästä aikaa, kiitos treeni- ja jutskailutuokiosta!! :) Seuraavalla kerralla sitten ajan kanssa:)

Meijän pienet ja sievät<3

Tuomarinkartanosta kodin kautta nappaamaan Saana ja Tipi mukaan ja siitä suoraan mejä-metsään. Neidit pääsi kevään ekoihin nuuskutteluhommiin. Ja kyllä ne tykkäsi:) Tipillä jäljen alku ja loppu hyvät, keskivaiheilla pientä häröilä;) Saana oli kehittynyt ehkä eniten, sille oli tullut keskittyminen mukaan tekemiseen:) Ja Sani nyt on aina ollut ja oli edelleen ihan pro<3 Yhdessä kulmassa harhaantui, niin että jouduin kutsumaan takaisin, muuten se menee kuin juna, tasaisen varmasti jäljen päällä. Jäljen lopussa mä olin hetken ihan ulalla ja totesin ääneen, että mentiinköhän me jo kaadon ohi? Jarrasin vähän Sania liinasta, mutta neiti vaan päättäväisesti veti eteenpäin. Kaveri huikkasi, että sinne se jatkuu, luota vaan koiraan. Ja siellä se kaato oli edessäpäin, juuri siellä minne Sani koko ajan veti:) Mun pitää nyt todellakin oppia vaan luottamaan tuohon koiraan, kyllä se osaa! :D

Nuuskuhommien jälkeen köpsöteltiin vielä katsomaan miltä laguunilla näyttää ja typsyt kävi vähän kahlailemassa:) Sieltä se kesä ja uimakelit tulee, ihan kohta:) Isot kiitokset seuralaisille, oli kivaa!!

Hetkeksi kotiin lepäilemään ja illasta vielä tunnin lenkki Reetan, Tillin ja Kanelin kanssa. Ilma ei ollut ihan paras kun koko lenkin ajan tihkutti enempi vähempi vettä, mutta seura oli mitä parasta, joten kiitos Reetta ja pojat!!:)

Tänään meillä olisi ollut fyssarikeikka Kouvolaan, mutta Patricia laittoi viestiä, että on sairaana ja aikaa joudutaan siirtämään:( Voi harmitus, olisin niin halunnut saada Sanin jumit hoidettua ja jos Tipi on tiine, niin tää olisi ollut sen viimeinen mahdollisuus päästä käsiteltäväksi ennen pentuja. No ei voi mitään, toivottavasti saataisiin uusi aika mahdollisimman pian!

Piipalla tulee keskiviikkona 4 viikkoa astutuksesta ja neiti voi paksusti, tai ainakin mun mielestä sillä olisi vyötärö levinnyt:) Se näyttää vähän tasapaksulta ylhäältäpäin katsottuna ja ennen olen mielestäni saanut sormet sen vyötärön ympärille helposti, mutta enä en saa kuin juuri ja juuri..hmmm;) Melkein uskaltaisin vetoa lyödä, että tiine se on! Enkä pelkästään tuon vyötärön perusteella vaan ehkä vielä enemmän käytöksen..Tipi on astutuksesta lähtien ollut jotenkin rauhallisempi. Tekee kyllä sata lasissa tokoa ja temppuja, mutta muuten se on vaan jotenkin tyynempi kuin ennen. Se on ihan äiti:) Tai sitten se kehittää jotain megalomaanista valeraskautta, tosin Tipillä ei tätä ennen ole valeraskauksia ollut...Keskiviikkona Piipalla on ultra, joten silloin sitten selviää onko siellä pentusia...

Tulipas pitkä sepustus parin päivän touhuista:) Nyt lenkille!

Niin ne suunnitelmat muuttuu...Meijän piti tänä viikonloppuna reissata Sanin kanssa Viroon näyttelyyn. Olisipa vielä ekaa kertaa ollut sellanen osallistujatilanne, että oltais oltu ainoona kilpailemassa aikuisten narttujen sertistä. Sanoinkin, että nyt varmaan tulee eh;) No ei tullut, kun ei päästy edes kehään asti...

Viime viikolla Sani alkoi ontua oikeaa takajalkaansa. Jätettiin pidemmät  lenkit pariksi päiväksi ja ontuminen loppui melki heti. Sitten tyhmänä otin sen saman tien mukaan normilenkeille. Ensin lauantaina parin tunnin lenkki ja sunnuntaina toko-treenit ja tunnin lenkki. Ja sunnuntai illasta Sani ontui taas:( Tosin vaan satunnaisesti, mutta kuitenkin. Onneksi kyseessä oli se terveen lonkan puoleinen jalka, joten en ollut ihan heti saamassa hermoromahdusta! Jätettiin taas pidemmät lenkit, mutta ontumista oli silti satunnaisesti. 

Keskiviikko iltana totesin, ettei me mihinkään Viroon voida lähteä. Kehässä oltais varmasti päästy ontumatta esiintymään, ontuminen oli kuitenkin suht satunnaista, mutta pitkät automatkat ei taatusti olisi tehneet hyvää. Varsinkin kun en tiennyt mistä on kyse. Joten Vironreissu vaihtui eläinlääkärireissuun.

Sain perjantaille ajan Vihtiin Ojalan Jannelle. Vastaanotolla Sani ei ontunut kertaakaan. Janne väänsi, käänsi, pyöritti ja tutki Sanin päästä varpaisiin, mutta ei saanut minkäänlaista kipureaktioa mistään kohtaa. Anaalitkin kokeili, mutta niissäkään ei mitään. Sanoi, että voisi toki vielä kuvata, mutta että hän tutki sen verran kovalla kädellä, että jos siellä jotain vakavampaa olisi, niin taatusti olisi reagoinut. Saatiin parin viikon kipulääkekuuri ja seuraavaksi suunnataan sitten fyssarille, jotain lihasperäistä tää nyt on! Huh heijaa, miten helpottavaa! Mä olin kyllä jo etukäteen aika varma, että jostain lihasjumista tässä on kyse, mutta silti se pieni pessimisti mussa pelkäsi, että mitä jos sittenkin kyse on jostain pahemmasta...Onneksi ei! Harmitus Viron reissun peruuntumisestakin on aika pientä, kun oon vaan niin onnellinen hyvistä uutisista!!:) Uusia reissuja tulee taas:)

Mietin, että Sanihan astui Tipiä astutusreissun jälkeen viikon ajan ihan koko ajan. Ehkä sillä on sen seurauksena selkä jumissa, joka säteilee jalkaan tai jotain...Seuraava fyssari-aika meillä on onneksi jo viikon päästä, joten sitten selviää miten totaalijumissa tuo koira on...Ja onneksi kohta pääsee taas uimaan luonnonvesiin, tätä on ootettu niin kovasti!! Uiminen on ihan parasta "lääkettä" jumeille:)

Sain viestiä, että meijän Viron reissukavereillakin oli mennyt reissu ihan putkeen ja siellä on voitettu sertit, ropit ja vaikka mitä:) Mahtavaa, isot onnittelut, voi kun oltais saatu olla mukana! Nyt sitten tätä ex-tempore vapaata viikonloppua viettämään ihanaan auringonpaisteeseen, heipparallaa:)

Sunnuntaina tokon treenailua ja lenkki Nummelan lentokentällä kera Katin, Janin ja Jipun:) Janilla oli kamera mukana ja tässä meidän treenailuita ja touhuilua kuvien muodossa:) Iso kiitos Janille kuvista!!! Osa kuvista on viime treenikerralta parin viikon takaa, ne erottaa lumen määrästä;) Lenkin jälkeen pääsin vielä palluttamaan 5-viikkoisia norjalaisen metsäkissan pentuja, oih<3 Iiiiso kiitos Katille, Janille ja Jipulle huippukivasta sunnuntai-aamupäivästä:D Kaikki kuvat on siis ottanut Jani Kiri

Valmiina hommiin!

Metallin treenausta

Tää on nouto:)

Tuo!

Kimppaposeeraus

Tipin lemmenloma onnistuneesti lomailtu:) Tärppipäivien määrittämistä varten Piipa sai käyttöön oman personal proge-mittarin = Lukas belgin:D ja kerrassaan hyvä mittari olikin!Maanantaina kiinnostus oli vielä hyvin laimeaa, mutta keskiviikkona Lukas ja Tipi flirttasi toisilleen siihen malliin, että Era ja Piipa lähti treffaamaan sitä oikeaa sulhasta. Ja samana iltana uros astui Tipin:) Astuminen oli kuulemma tosi helppo ja onnistunut, joten sen perusteella vaikuttaisi, että päivät osui ihan kohdilleen:) Nyt on astutuksesta kulunut viikko. Ja sit taas ootellaan ja jännätään ja niin kovasti toivotaan!!:) Ois nää niin kovin toivotut ja odotetut pennut<3 Vaikka yritän kyllä pitää pään kylmänä ja olla vielä toivomatta liikoja, pikku-Sintin tapaus kolmen vuoden takaa on vähän liian tuoreessa muistissa:(

Viime viiikonloppu vierähti treenailujen merkeissä Turussa kivassa shelttimäisessä seurassa. Osallistuttiin siis Sirpa Saaren järkkäämään shelttien aktiivi-viikonloppuun:) Lauantaina harjoiteltiin koiratanssia Nadjan ja Hipin opastuksella.

Kuva: Sirpa Saari

Tää laji kiinnostaa mua kerta kerralta enemmän:) Alokas-luokan vaatimukset ei kuullostaneet kovin pahoille (paitsi se kohta, että ei saa haukkua!!) ja vähän jäi kytemään ajatus, josko saataisiin jonkinlainen ohjelma kasaan ja osallistuttaisiin ensi syksynä kisoihin...Mulla on jo yksi kappale vaihtoehto valittuna, nyt pitäisi vaan listata meidän osaamat temput paperille ja alkaa miettiä mikä sopisi mihinkin kohtaan musiikkia:) Onneksi Nadja lupasi jossain välissä vähän auttaa ohjelman alulle saamisessa:) Kiitokset Nadjalle ja Hipille hyvistä tanssi-opeista!!

Päivän tanssipoppoo Kuva: Sirpa Saari

Sunnuntaina oli Saanan ja Tipin vuoro päästä hommiin:) Ohjelmassa oli tokoilua Leena Välimäen opastuksella:) Molempien kanssa otin ensin ruutua. Saanan kanssa aletaan nyt käyttää ruudussa apuna kosketusalustaa, josko saataisiin se oikea paikka neidille vähän selvemmäksi:)

Kuva Sirpa Saari

Piipan ruututreenailun seuraava askel on se, että neiti ei enää näe kun lelu viedään ruutuun, vaan sen pitää nyt oppia löytämään ruutu itsenäisesti. Lisäksi treenataan pysähtymistä erikseen. Onhan tää vähän hassua treenata möllikoiran kanssa ruutua, kun se ei vielä osaa kunnolla edes seurata..mut kun se ruutu on vaan niin kiva:D

Saanan seuraamisesta Lentsu oli sitä mieltä, että se näyttää ihan iloiselle. Sanoi, että ei se kympin seuraamista ole, mutta jos se noin hyvin seuraa kisoissakin, niin kyllä sillä ihan ok pisteet saa. Lentsun mielestä seuraamista ei kannata opettaa uudestaan alusta (ehdotin tätä) vaan vahvistaa tätä nykyistä osaamista ja palkita Saanaa aina kun se hakeutuu itsenäisesti vierelle. Jotta aina kun se ei tiedä mitä tehdä se hakeutuis mun sivulle seuraamaan:) Tää kuulemma parantaa myös liikkeistä toiseen siirtymisiä.

Kuva Sirpa Saari

Piipan kanssa otettiin lopuksi kimppa paikallaolo ja ihmeen hyvin neiti malttoi, ei noussut kertaakaan:D Jäin kyllä tosi lähellä (ehkä 6m päähän), kun ei olla hirveesti treenattu. Hyvin meni ja rauhallisesti ootti paikallaan!

Piipan treenailut ei tällä kertaa osunut kameraan, mutta Piipa pääsi tapaamaan isosiskoa ja isoveikkaa ja siitä sain ihanat sisaruspotretit muistoksi. Nämäkin kuvat on ottanut Sirpa Saari. Isot kiitokset Sirpalle!

Tipi ja Hippi-sisko (FI AVA FI AVA-H EE AVA Nappulavaaran Ensi-Ilta). Tytöillä on sama äiti:)

Sisko ja sen veli eli Tipi ja Surku (FI AVA FI TVA BY MVA Mei Dan On). Heillä on sama isä:)

Kovasti tokokärpänen näyttää taas kotiutuneen tänne;) Jopa niin paljon, että olen tällä viikolla treenaillut jo kahdesti:) Mä niin meinaan käydä koittamassa ainakin yhdet kisat Saanan ja Sanin kanssa. Tai Sanihan on jo ilmottukin kisoihin, hui miten jännää!! Ja Tipikin tekee ihan kumman hienoa seuraamista siihen nähden, että sen kanssa ei ole sitä juurikaan treenattu:) Kunhan mahdolliset mamma-hommat on hoidettu, niin vois Tipillekin laittaa jotain tavoitetta tokon osalta:)

Kiitos Sirpalle super-kivan viikonlopun järkkäämisesti ja kaikista ihanista kuvista:) Kiitokset myös viikonlopun huippu-hyville opeille!! Näillä opeilla mennään taas pitkään eteenpäin:)

Aika rientää...Mun maailman ihanin sininen täytti 2.4 jo huisat 3 vuotta<3 Tätä neitiä ootettiin silloin aikanaan niin kauan ja niin hartaasti! Ja kyllä kannatti odottaa, sain sen mitä toivoin ja vielä enemmän!! Ja mä toivoin paljon;) Hurjasti onnea pieni sininen, olet ihan hurjan rakas<3 Tässä neidin synttärihymy:)

Ja tässä vielä synttärityttö muutama viikko sitten nauttimassa aurinkoisesta kevätpäivästä kera bestis-Helmin:)

Pari viikkoa sitten keskiviikkona Piipa kävi silmätarkissa Jerker Mårtensonilla Pakilassa. Neidillä oli kummassakin silmässä yksi ylimääräinen ripsi, mutta muuten täysin terveet silmät! Ripsistäkin Mårtenson sanoi, että ovat niin pienet, että tuskin haittaavat koiraa mitenkään ja eikä ne kyllä olekaan haitanneet; silmät ei vuoda, eikä Tipi siristele tms ikinä. Ihana juttu, kyllä kelpaa räpsytellä;)

Saman viikon torstaina Sani aloitti juoksut ja Tipi perjantaina. Huisan jännää, sillä Tipi astutetaan näistä juoksuista. Tipihän on sijoituskoira, joten mahdolliset pennut on sitten Nappulavaaroja:D Mulla on niin kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että kaikki menisi hyvin ja kesällä päästäisiin nauttimaan pienten tassujen tepsuttelusta<3

Pitkäperjantaina Era haki Tipin Inkooseen. Nyt vaan ootellaan tärppipäiviä ja sit neiti pääsee heilastelemaan. Sulhasehdokaskin on ihan super-ihana, mutta ei siitä vielä sen enempää;)  Niin jännää, niin jännää!! Vähän tosin ristiriitainen olo, kun toisaalta odotan niin kovasti näitä pentuja ja toisaalta mua surettaa että Tipi on sitten pois kotoa niin kauan. Mulla on jo nyt niin kamala ikävä mun pientä sinistä<3 Mutta ei me tänään "huomista" murehdita ja oikeesti jos niitä pikku-piiperöitä maailmaan saadaan, niin on se sitten sen arvoista<3 

Saanan ja Sanin kanssa olen taas yrittänyt ryhdistäytyä tokoilujen suhteen, juu Saanankin kanssa:) Lueskelin meijän vanhoja kotisivu kirjoituksia ajalta, kun kisattiin Saanan kanssa voittajassa. Me tehtiin aika hienoja tulosrivejä silloin:) Aika monista liikkeistä saatiin kymppejä, yhdessä kisassa saatiin jopa yhteistyöstä kymppi! Et on me joskus osattu:D Rupesin sit taas kerran miettimään, että josko vielä kerran lähdettäisiin Saanan kanssa kokeilemaan EVL. Joten ollaan siis vähän treenailtu sekä Saanan, että Sanin kanssa, kerran ohjatusti ja muuten itsekseen:) Aika ruosteessa ollaan eli hommaa riittää paljon, mut mä oon niin taas toko-intoa täynnä et ei tosikaan:)

Tänään ajeltiin soopelityttöjen kaa Nummelaan tokoilemaan ja sen jälkeen käytiin vielä lenkillä. Kiitos treeni- ja lenkkiseurasta Katille, Janille ja Jipulle!! Tässä vielä tytöt yhteiskuvassa. Minä ja mun onneton muisti, mutta oiskohan paikan nimi ollut Kokkokallio?

Maisemat oli niin hulppeet:) Kuva Jani Kiri, sommittelu Kati ja Satu;)

Musta tää oli niin liikkis kuva, iso pystykorva ja pieni pystykorva<3

Tipillä on vielä viikko aksataukoa jäljellä. Parit aikaisemmat treeni-videot on jääny laittamatta, joten jos ei oikeesti päästäkään esteille, niin edes videon muodossa sit;)

8.2 kiemuraa

Vähän nauratti, kun pikku-apinan pitää komentaa mua puomin kontaktilla:) Mut on se vaan murunen, et vaik niin tekis mieli jatkaa, niin sinne se pysähtyy<3

18.1 menoa

Tää oli Sari Vähäniitun rata. Tällä kertaa Jenna ei soveltanutkaan siitä meille omaa versiota vaan treenattiin samaa rataa, kuin meidän jälkeen tuleva 3-luokan valmennusryhmä. Videolla oleva alku onnistu, mut sit tuli vaikeeta. Jumahdettiin A:lle, missä Tipin ois pitänyt suorittaa kontakti, mun jäädessä pari metriä A:n taakse ottamaan vastaan seuraavalle esteelle. Tipi kyllä otti 2on2off, mutta joka kerta kun kääntyi katsomaan mua taaksepäin, niin peffa tipahti maahan. Eli ihan näin itsenäiset meijän kontaktit ei vielä oo, treeniä, treeniä:) 

29.2 pyöritystä

Tääkin oli Sarin rata eli treenattiin jälleen´valkkuryhmän rataa. Me tosin otettiin siitä työn alle vaan puolet, siinäkin riitti hommaa;) Rataantutustuessa mulla meni suurin osa aikaa siihen, että etsin missä seuraava numero on;) Oli melkoisen mutkikas joo:D Mut kun alettiin tekee, niin onnistuikin yllättäen ihan ok. Saatiin melkein koko rata puhtaasti läpi, ainoastaan puolivälissä virhe, kun unohdin radan. Ehdittiin jopa lopuksi ottaa vielä erikseen vähän keppejä, Treenattiin loivaa avokulmaa, joka onnistui yllättävän hyvin. Saatiin monta onnistunutta toistoa ja Jenna sanoi, että nää oli pisimpiä onnistuneita lähetyksiä mitä hän on tältä koiralta nähnyt:))

Ens viikolla päästään taas treenaamaan, sitä ootetaan kyllä niin kovin:) Sitä ootellessa typsyt pääsee illalla koirakylypylälle uimaan:) Ja nyt lenkille auringonpaisteeseen ja nauttimaan vapaapäivästä!

Ihan ekaksi suuren suuret onnittelut maaliskuun ihanimmalle synttäritytölle!!!

15.3 Saana-murunen täytti 11-vuotta<3<3<3

Kuka sanoi, ettei pystykorvainen sheltti ole kaunis? :)

Nyt Saana kai sitten on virallisesti mummo-ikäinen, vaikka en mä sitä kyllä mummoksi osaa kutsua :D Ei neiti ole yhtään mummon näköinen tai oloinen!! Toivottavasti näin on vielä pitkään ja edessä on monen monta tervettä ja onnellista vuotta!!!

ONNEA, ONNEA, ONNEA SAANA-MURU<3<3<3

Pikaisesti vielä muut kuulumiset. Vajaa pari viikkoa sitten tehtiin fyssarikeikka Kouvolaan Patricialle. Kaikilla tytöillä oli jotain:( Piipa ei ollut edelleenkään kunnossa sen A-törmäyksen jäljiltä mm. niskan alueelle oli kehittynyt tulehdus ja sen sellaista:( Piipalle napsahti 3 viikon aksan harrastamiskielto ja pari viikkoa muutenkin rauhallisempaa elämää (lenkit puoleen, ei riehumista jne). Tiesin, että Patricia on ihan supertarkka, joten osasin varautua, että jotain saattaa vielä löytyä...Ja oikeesti ihan älyttömän hyvä, että löytyi ja saadaan hoidettua kuntoon!! Päällepäin Tipi ei ole missään vaiheessa oireillut mitenkään, päinvastoin liikkuu tosi puhtaan ja kauniin näköisesti ja omasta mielestään se on ihan elämänsä kunnossa!! Tulee vaan mieleen, että kuinkahan paljon agikentillakin kisaa ja treenaa koiria, jotka ei ole kunnossa, vaikka päällepäin ei mitään näyttäisikään olevan. Jotkut agiharrastajat kun ei fyssarilla, hierojalla tai vastaavilla käytä koiriaan ikinä...Patricia muuten sanoi, että jatkossa BOT-takkia ei kannata tuollaisen törmäilyn jälkeen käyttää, lämpö kun saa mahdolliset tulehdukset oikein leviämään. En ollut tullut edes ajatelleeksi, oon vaan aina ajatellut, että botti on niin hyvä kaikkeen...no hyvä tietää jos joskus vielä käy jotain tämmöistä (toivottavasti EI!!!). Yhdet kisat jouduttiin perumaan, onneksi en ollut useampaan ehtinyt ilmota!

Saanalla oli  takajalat, varsinkin toinen (ilmeisesti rasituksesta hangissa tarpomisen ja jäällä liukastelun seurauksena) aika jumissa. Patricia ehdotti, että käyn hakemassa neidille cartrophen-kuurin, jos kuitenkin liittyykin jotenkin neidin lonkkiin. Haettiin se tällä viikolla ja katellaan nyt onko siitä apua. Tosin Saanakaan ei päällepäin oireile, joten se selviää vasta seuraavalla fyssari-käynnilla, että onko siitä ollut apua. Saanakin sai ohjeeksi vietellä pari seuraavaa viikkoa vähän rauhallisempaa elämää. Sanilla oli vähän jumia taka-osassa, mutta ei onneksi sen kummempaa. Nyt on melkein 2viikkoa mennyt tuosta käynnistä, joten kohta alkaa saikut olla ohi, jee:) Että sellasta tällä kertaa...

Se on kevään ääni se:D Se tulee kun räystäillä lumi sulaa auringonpaisteessa hiljakseen vesipisaroina maahan, kuulin sen tänään<3 Ja huomenna on jo maaliskuun eka päivä. Kaverin kanssa mietittiin miten hassua, että pelkkä kuukauden nimi voi saada niin iloisen ja keväisen mielen aikaan:) Kevättä ootellessa siis...

Kevään kunniaksi olen päättänyt taas ryhdistäytyä Sanin tokoilujen suhteen:) Ja myös siksi, että meillä on kisasuunnitelmia loppukeväälle, huiiii:D Treenailua siis piiiitkästä aikaa. Ekaksi helppoja juttuja; luoksetulon pysäytyksiä, kakeja, seuraamista, askelsiirtymiä...Nää tulee Sanilla varmaan jo jostain selkärangasta, kun ei yhtään huomaa, että ollaan mitään taukoa pidetty välissä..Super-Sani<3

"Yllättäen" tunnari ei sit ollutkaan ihan niin super... ;) Laitoin aluksi ison kasan vääriä ja oman siihen vähän matkan päähän suht lähellä, kuitenkin selkeästi erilleen vääristä. Kapuloiden säilytysämpäri unohtui sinne viereen, mutta aattelin ettei sen väliä...No pieleen meni niin että rytisi! Ei haistellut yhtään, vaan nappasi sen ekan kohdalle osuneen kapulan. Yleensä virheen sattuessa olen antanut Sanin tuoda väärän kapulan mulle, ottanut pois ja lähettänyt uudestaan etsimään. Nyt neiti vaan bongasi kesken matkan sen ämpärin, meni ämpärin luo ja tiputti kapulan sinne. Haki uuden kapulan (taas väärän muuten), vei ämpärille ja tiputti sinne. Tässä vaiheessa sentäs tajusin keskeyttää liikkeen, vaikka mun ois ihan kauhiasti tehnyt mieli katsoa kuinka monta kapulaa neiti ois loppujen lopuksi ämpäriin kasannut:D Voi elämä tuo koira on hupaisa:D Ja näin me palattiin alkupisteeseen eli yhden kapulan piilotukseen ;) 

Tänään kokeilin uudestaan. Ensin yhden piilotusta lumeen, hyvin Sani käytti nenää ja löysi kapulan. Muutaman toiston jälkeen lisäsin kasan vääriä ja sitten hyvin suuri-eleisesti kävin piilottamassa oman sinne viereen lumeen. Nyt ei edes vilkaissut vääriä, vaan alkoi samantien haistella ja etsiä omaa. Hyvin malttoi etsiä vaikkei heti löytynyt. Muutaman toiston jälkeen en enää piilottanut vaan jätin näkyville. Edelleen sujui hyvin. Lopulta uskalsin jo kokeilla laittaa oman väärien joukkoon ja TITTIDII Sani meni, etsi ja löysi OMAN ja toi mulle!!! Pidettiin isot juhlat ja lopetettiin treenit siihen, suureen onnistumiseen:D Ämpäri-episodin jälkeen, en ois uskonut, että näin pienellä treenillä saadaan homma tähän pisteeseen, vau!!! Nyt vaan pitää muistaa, että maltti on valttia..mut tästä on hyvä jatkaa:)

Tipilläkin oli aksatreenit tänään. Laitan niistä tarkemmin, kun saan videoita, mut sen verran on pakko hehkuttaa, et tehtiin hienoja keppisuorituksia, jeeee:D Niistä lisää myöhemmin:) Hyvät yöt!